Huomenna!

Nyt kyllä jännittää, huomenna on kauan odotettu lähtöpäivä!

Kirjoitin juuri viimeisen sähköpostin isäntäperheelle, ja seuraavaksi ohjelmassa on pakkaaminen. Oon kyllä miettinyt ainakin vaatteet ja hygieniajutut valmiiksi, ne on nätisti järjestyksessä sohvalla odottamassa matkalaukkuun laittamista. Tavaraa on kyllä koepakkauksen jälkeen ilmestynyt jostain kasapäin lisää... eli karsiminen 20 kiloon tulee olemaan tuskaista. Ostin vielä tuliaisiinkin lisäyksen, ranskankielisen Suomi-kirjan. Siinä on tosi kauniita kuvia, tekstistä en tiedä kun en mitään ymmärrä :D
Tai no valehtelin kyllä vähän, ymmärrän ranskankielisestä tekstistä aika paljonkin. Puhe on sitten ihan eri juttu. Olen päättänyt että yritän puhua mahdollisimman paljon, vaikka se sitten olisi vaan sanoja peräkkäin. Kai sitä jossain vaihessa oppii puhumaan. Kieli kyllä jännittää mua tosi paljon, myös positiivisessa mielessä. Oon tosi innoissani siitä, että tulen luultavasti oppimaan yhden maailman ihanimmista kielistä! Mutta töitä pitää varmaan tehdä..

Käytiin muuten eilen hankkimassa vihdoin web kamera ja mikki meidän kotikoneeseen, eli nyt pääsen itkemään äidille joka ilta koti-ikävääni! Oikeasti pitää olla varovainen ton yhteydenpidon kanssa, en todellakaan halua että se menee liiallisuuksiin. Kun kerran oon Ranskassa niin miks en juttelis ranskalaisten ihmisten kanssa. Mulla on sellanen olo että äiti ja iskäkin ovat tämän sisäistäneet, eli ei ne varmaan mun kanssa joka päivä suostu puhumaan :D Ollaan suunniteltu jotain enintään kerran kahdessa viikossa -tyyppistä juttua, mikä mun mielestä kuulostaa aika hyvältä.

Apua apua, nyt mä sitten lähden. Laitan sitten periltä jotain heti kun vaan tulee mahdollisuus. Kiitos kaikille kaikesta, tulee ikävä, mutta vuoden päästä nähdään taas! :)

Maailma on niiiiiiiiiiin pieni

Tulin just kotiin taiteiden yöstä, oli tosi kiva päivä :) Olin aamulla koulussa venäjäntunnilla hengailemassa Siljan kanssa. Käytiin hakemassa ilmainen koululounas, en tiedä saataisko me sitä tehä kun ei edes olla periatteessa meidän koulun oppilaita tänä vuonna, mutta siinäpä syötiin vikaa kertaa Ressussa vuoteen. Perunat ja lihapullat, naminami. Sitten mentiin kuviksen luokkaan kattomaan telefrancais, ranskan kielen opetusohjelma, joka on tosi hauska. Siinä on mm puhuva ananas, je suis un ananas :) Seuraavaksi oltiin katsomassa Ressun nasujaisia, ja siitä iltapäivä jatkui iltaan ja taiteeseen asti.

Maailma on niiiiiiiiiiiiiiiiiiin pieni. Siljan ystävä Roosa oli meidän mukana viettämässä aikaa, Roosa on lähdössä Ranskaan rotaryjen kanssa. Heillä kotona on ranskalainen vaihtari, Marion, joka oli myös tänään mukana porukassa. Kun sitten Marionin kanssa juteltiin, niin selvisi, että hän asuu La Flèchessä, siis siinä kaupungissa/kylässä, jossa mun tuleva koulu on! Marion on juuri valmistunut sieltä, ja äitinsä on samaisessa koulussa koulusihteerinä. Sain kuvailut äidin ulkonäöstä ja nyt pääsen moikkaamaan sitä :) Mä en ymmärrä miten tällästä voi tapahtua, jotain yliluonnollista pitää tässä maailmassa olla!

Tämä oli sitten viimeinen kerta kun näin koulukavereita, joista on kaikista tullut tosi tärkeitä viimesen vuoden aikana. Haikeat oli fiilikset. Kiitos kaikille upeesta vuodesta, te ootte parhaita!<3

koepakkaus, tuliaiset ja melkein turha kirje YFUlta

Tein koepakkauksen, en kyllä tiedä oliko siitä mitään hyötyä. Joka tapauksessa se helpotti pakkauspaniikkia, joka oli iskemässä, laukku ei nimittäin kovin paljoa saa painaa, ainoastaan 20kg. Mun koepakkauksen tulos oli 18,8 kg, mikä on aika ihmeellistä. Sieltä varmaan puuttuu vaikka mitä. Lisäksi olin vielä äidin kanssa Lahdessa tapaamassa tädin perhettä vielä viimeisen kerran ennen lähtöä, ja ostettiin mulle kaikenlaista... ihan liikaa.

Tuliaiset mulla on kutakuinkin jo kasassa, ostin ehkä vähän liikaakin, mutta kerrankos sitä :) Ostin koko perheelle yhteiseksi juustohöylän, kun siitä nyt aina puhutaan ettei niitä muualla maailmassa käytetä. Ostin sen siis tavallaan itseäni varten koska en halua syödä paksuja veitsellä leikattuja juustosiivuja leivän päällä :) Ostin myös marimekon servettejä joten voin sitten tehdä niistä juustohäylän kanssa nätin paketin (missä välissä muka). Eilen kävin Siljan kanssa ostamassa paljon fazerin sinistä (joka houkuttelee tossa pöydällä vieressä), salmiakkia ja sisua. Silja on siis lähdössä Kanadaan Quebekkiin (oikeesti kuuluuko siihen KK suomeksi :D), ja ollaan yhdessä tuskailtu ranskan tunneilla tässä pitkin vuotta :) Sitten mulla on vielä kaikille lapsille jotain. Zoélle muumipehmolelu, Thiboultille mielikuvituksen puutteessa Suomi-t-paita ja isommille tytöille marimekon penaalit joita kaikilla suomalaisilla tytöillä on, kuosina tietysti unikko, toiselle vaaleanpunainen ja toiselle -keltainen.

Sain YFUlta pari päivää sitten kirjeen, jossa kerrottiin lentotiedot vielä kerran, ja ohjeita lähtöpäivälle. Finnairin lento, määränpää Pariisi Charles de Gaulle, 27.8.2009 klo 9.25. Muuten kirjeessä kerrottiin taas kerran isäntäperheestä, koulusta, sopeutumisesta jnejne. YFU huolehtii :)

Kohta se alkaa!

En malttaisi odottaa enää hetkeäkään. Ranskaan lähtö odottaa n. 10 vuorokauden ja 14 tunnin päässä. No, onhan sitä tässä jo vähän yli vuosi odoteltu, joten enköhän näistä päivistä selviä!

Tarkemmin olen lähdössä Pays de la Loireen, eli kauniiseen Loire-joen laaksoon, pieneen 4000 asukkaan kylään nimeltä Durtal. Olen tosi innoissani tuosta sijainnista, olen asunut aina pääkaupunkiseudulla, joten nyt on jännää kokeilla asumista pienemmässä paikassa. Lisäksi alueella on kaikkia ihania linnoja ja tosiranskalaiselta tuntuu joki, joka virtaa kylän läpi. Se on joku Loiren sivuhaara luullakseni.
Kouluun menen n.15 km päässä olevaan La Flèche-nimiseen (tulikohan edes aksentti oikeaan paikkaan) kaupunkiin. Siellä on 20 000 asukasta, eli vähän Durtalia isompi paikka. Lähin iso kaupunki on Angers, jossa on muistaakseni n. 150 000 asukasta.

Host perhe vaikuttaa myös tosi ihanalta. Sain heistä tiedon jo maaliskuussa, eli ollaan ehditty muutamat sähköpostit vaihtaa. Perhe on uusioperhe, vanhemmilla on molemmilla edellisistä liitoista lapsia. Vanhemmat on Laurence (39) ja Frederic (46), äiti on sihteeri ja isä atk-tutkija tai joku vastaava. Lapsia on yhteensä neljä, heistä vanhin Charlotte (14), isän tytär edellisestä avioliitosta. Laurencella on edellisestä liitosta kaksi lasta, Marie (12) ja Thibault (11). Lisäksi vanhemmilla on yksi yhteinen tytär Zoé (3). Perheeseen kuuluu myös Polo-kissa :)

Ranska oli mulle melko selvä valinta, oon opiskellut ranskaa nyt kolme vuotta ja haluaisin mielelläni englannin lisäksi toisen vahvan kielen. Kävin Ranskassa ensimmäistä kertaa pari vuotta sitten ja ihastuin maahan toden teolla. Kuitenkin ajatus vaihtoon lähdöstä oli mulla ennen ajatusta Ranskasta, aluksi mietin lähtöä mm. Etelä-Afrikkaan tai Intiaan. Sitten kuitenkin tajusin että mon amour Ranskahan olisi loistava vaihtoehto, ja sen jälkeen en ole muusta haaveillut.
Järjestönä mulla on YFU. YFUsta olen aina tiennyt eniten ja kuullut paljon hyvää, se sai meidän perheen hakemaan isäntäperheeksi juuri YFUn kautta puolisentoista vuotta sitten. Viime vuoden luonamme asui unkarilainen Viktoria, ja meillä oli kyllä yhdessä paras vuosi ikinä :) Jaoin huoneen Vikin kanssa, ja meistä tuli vuoden aikana aika läheisiä, kuten arvata saattaa. Oli tietysti tosi luonnollista jatkaa YFUlla kun sitten itse hain vaihtoon.

Tässäpä tuli pakolliset faktat selostettua, ja pääsin alkuun blogissani! Jos suunnitelmani pitää, kirjoittelen säännöllisesti kuulumisiani tänne, vähintään kerran viikossa -tyylisesti.